Höyhenttömät dinosaurukset Jurassic Park 4: ssä tieteellisistä löytöistä huolimatta

Siitä lähtien, kun ensimmäinen Jurassic-puisto iski teattereihin vuonna 1993 pelästyttääkseen yleisöä ja saamaan ihmiset hyppäämään istuimiltaan - sekä seikkailuna että upeiden visuaalisten tehosteiden pelotteluna -, dinosaurusten ulkoasusta ja ominaisuuksista on löydetty paljon enemmän.

Jo muutaman vuoden ajan on osoitettu, että näiden eläinten vartaloissa oli harjakset, höyhenet tai vastaava päällyste. Tosin paleontologien ja tiedeyhteisön keskuudessa velociraptor oli esimerkiksi sulkainen dinosaurus ja todennäköisesti myös tyrannosaurus - vain kaksi lajia, jotka loistivat Spielbergin elokuvassa.

Tutkijoiden mukaan dinosaurukset olivat paljon omituisia ja silmiinpistävämpiä kuin luulimme, ja niiden rooli lintujen evoluutiolinjassa on tarkemmin määritelty. Näyttää kuitenkin siltä, ​​että franchising-tuottajat mieluummin jättävät huomioimatta viimeisimmät löydökset näistä eläimistä.

Vain viihde

Sarjan neljännen elokuvan ohjaaja Colin Trevorrow lähetti (vahvistamatta) Twitter-tililleen, että hänen Jurassic Parkissa ei ole höyheniä dinosauruksia. Päätös näyttää ottavan huomioon ulkoasun, jonka franchising vahvisti aikaisemmissa teoksissa.

Ajatus höyhenpeiteisistä dinosauruksista voi kuulostaa vähemmän pelottavasta yleisölle kuin hirviömäiset, raa'anahkaiset, enemmän matelijoiden näköisiä eläimiä. Tuottajat eivät kuitenkaan kykene ymmärtämään mahdollisuuksia, joita näiden sulkaisten olentojen kuvittelussa on. Kuten National Geographic -tieteellinen toimittaja ehdottaa, kuva raivostajasta, joka puhdistaa verensä likaiset höyhenensä tappamisen jälkeen, voi olla häiritsevä.

Elokuvassa, jonka on määrä julkaista kesäkuussa 2014, ei selvästikään ole velvollisuutta dinosaurusten ulkonäön tieteelliseen tarkkuuteen, mutta franchising-menestys johtuu sukupuuttoon kuolleiden eläinten realistisesta uudelleenluomisesta - sellaisiksi, että he ovat kuvat elokuvista, jotka tulevat mieleen, kun yritämme kuvitella dinosauruksen ulkonäköä.

Joten kiistalla ohjaajan väitetystä tweetistä verkossa ja tiedeyhteisön viemisestä on vähän merkitystä. Loppujen lopuksi, eikö tämä olisi hyvä tilaisuus esitellä elokuvateatterien suurelle yleisölle viimeisimmät löydökset näistä eläimistä? Ja niin, ehkä uusi katsojien sukupolvi saattaa olla kiinnostunut näistä olennoista, mutta heillä on läheisempi havainto ja imago kuin todellisuudessa.